Kaikki ne tuhannet ihmiset ympäri maailman, jotka eivät ole niin onnekkaita, että voisivat asua omakotitalossa joutuvat jakamaan elintilansa toisten ihmisten kanssa. Varsinkin kerrostaloasumisen "hienous" huomataan silloin kun naapurissa asustaa joku täysin kestämätön tyyppi.
Asuminen esimerkiksi sellaisessa asunnossa, jonka ylä- sekä alapuolella asuu varsin (yö)aktiivista väkeä on kaikkea muuta kuin mannaa hermoille.

Esimerkiksi viime yön Tirsalandiaan käyminen viivästyi noin tunnilla yläkerran naapurien päätettyä, että puolilta öin on hyvä aika harjoitella tanssikuvioita. Ja mikä minä olen siitä valittamaan, oman asuntoni omistajako? Itse asiassa, kyllä, mutta no, antaa ihmisten harjoitella. Ei maailma tähän kaadu. Ja nukkuminen nyt on aika yliarvostettua, joskin toisinaan sitä on kiva harrastaa, kaikessa hiljaisuudessa sittenkin.           

Se, mikä todella rasittaa hermojani on näiden paperinohuiden seinien läpi tunkeva tupakansavu, joka tuntuu kyllä nenään vaikkei allergikko olisikaan. Saatikka sitten niiden kaikkien laittomien aineiden savut, joita alakertalaiset niin auliisti tuntuvat nauttivan. Eikä sille, että savu tulee asuntooni, vaikka ikkuna olisi kiinnikin voi tehdä mitään. Poissuljettu on sekin mahdollisuus, että voisin pitää kesäisin parvekkeeni ovea auki. Miten järjestyssäännöillä voidaan kieltää grillaaminen parvekkeella muttei tupakointia? Parveke on osa asuinhuoneistoa, mutta minä en perkele vie maksa siitä, että asuntooni tuleva ilma on kyllästetty alakerran väen syöpäkääryleiden aromeilla! Vaan taas kerran saan huomata, että niin on avuton pieni ihminen.

Oma osansa on tietysti silläkin, että olen ollut niin etuoikeutetussa asemassa, että olen elämäni ensimmäiset pari vuosikymmentä saanut elää näennäisesti maaseudun rauhassa, jossa on todella voinut nukkua yönsä ikkuna auki ilman, että on kuullut muun kuin oksien rapinan tuulessa tai haistanut muuta kuin raitista ilmaa. Vasta kaupunkiin, ja omilleni muutettuani huomasin miten auvoisassa lintukodossa olinkaan saanut aiemmin elää. Jos eivät kirkon kellot soi niin sitten kavalkadi erilaisia hälytysajoneuvoja painelee ohi tai juopuneet hoipertelevat kadulla omaa asuntoaan etsien. Puhumattakaan siitä, että voi aamulla herätä lehti-imurin läpitunkevaan ääneen tai naapurin mattojen kovaääniseen tuulettamiseen kukonlaulunaikaan sunnuntaiaamuna.

Ei siinä mitään, se on luonnollista, että elämisen äänet kuuluvat talossa. Seksin harrastamisesta tai riitelystä johtuvat äänet minäkin toki siedän, mutta en minä niitäkään mielelläni tuntitolkulla kuuntelisi, ainakaan keskellä yötä (tai ainakin haluaisin tietää mitä sitä on nautittu, jos tuntitolkulla jaksetaan painaa ;)

Voisiko joku julkaista jonkinlaisen kerrostaloasumisen käytöskirjan? Siinä kerrottaisiin ihan alusta alkaen, että jos tulet kotiin aamuyöllä on kohteliasta välttää kovaan ääneen tai kännykkään puhumista rappukäytävässä, ja ettei asunnossaan tarvitse astua pelkästään kantapäillä, sillä jalanpohjaa voi käyttää kokonaisvaltaisesti, jotta äänihaitat saa minimoitua. Ehkä se on liikaa vaadittu, että toisinaan otetaan muutkin huomioon?

Minkälainen naapuri minä sitten olen? Helppo ja ihana, tietysti! Olen harvoin kotona, mutta silloin kun olen musiikki on takuulla päällä ja elokuvat katsotaan asianmukaisella äänenvoimakkuudella. Järjestyssääntöjen mukaan tietysti eletään ja äänenvoimakkuus laskee sitä mukaa mitä myöhemmäksi ilta käy. Pitäisikö tässä nyt soveltaa "maassa maan tavalla" –metodia ennemminkin kuin "tee toisille se, minkä toivoisit itsellesikin tehtävän" –metodia, jonka tehokkuus on osoittautunut erittäin heikoksi. Hommaanko puukengät ja harjoittelen polkkaa aamukahdeksalta tai ostanko viulun ja alan aamuisin ahkerasti harjoittelemaan?                  

Ei silti, on tällä kaupungissa asumisessa hyvätkin puolensa, mutta tällä hetkellä en malta odottaa sitä hetkeä, jolloin voin asettua asumaan omakotitaloon. Jos yksi asia on varma niin se, että omakotitalossa minä elämästäni suurimman ajan tulen asumaan. Siedän ihmisiä aina siihen pisteeseen asti kunnes minun reviirilläni aletaan talloa mielin määrin. Ja nyt sinne on tarvottu kuraisin saappain ja oikein porukalla…