Tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää kuten lukea tenttiin tai kirjoittaa essee?
Tämä tunne iskee tosin vasta aivan viime hetkillä, siis silloin kun aikaraja voidaan laskea ennemmin tunneissa kuin päivissä. Ja mitä tekee ihminen? Panikoi? Päättää päntätä tai skarpata? Mahdollisesti. On olemassa myös se neuroottisen ihmisen itse kehittämä vaihtoehto. Joillekuille se on leipominen, toisille kauan sitten aloitetun kirjan loppuun lukeminen, lenkkeileminen, pyörän ketjujen vaihtaminen, pyykkien mankelointi, wc:n peseminen...lista on lähes yhtä pitkä kuin leveäkin. Minulle tämä sijaistoiminto on siivoaminen. Niin rentouttavaa kuin puhtaassa kodissa eläminen onkin, se voi siivousneurootikolle käydä joskus jopa rasittavaksi ylläpitää omia (joskus lähes päättömiä?! standardejaan)
 (läheisistä puhumattakaan! Raukkaparat kun joutuvat tahtomattaan sivusta seuraamaan tällaisen ihmisen elämää).
Todellinen sijaistoimintojen kavalkadi käynnistyy, kun tärkeän tekemisen sijaan, jokin muu, vähintään yhtä tärkeä asia valtaa neurootikon ajatukset. Perinteisten päivittäisten askareitten kuten tiskit pitää tiskata, kämppä imuroida, pölyt pyyhkiä, roskat viedä jne. neurootikko saa päähänsä, että vessan peilikaappi pitäisi tyhjentää ja uudelleen järjestää, samoin jääkaappi ja kun hommiin kerran ruvetaan, niin käydään saman tien läpi vaate- ja kenkäkaapit! Tekemättömien töiden lista on loppumaton eikä se koskaan lopukaan, sillä siivousneurootikko keksii kyllä aina jotain siivottavaa/paranneltavaa/korjattavaa.
Huh! Onneksi sain nämä ajatukset tuotua julki. Ehkä nyt voin jatkaa tenttiin lukemista...kunhan ensin vien sanomalehdet kierrätykseen, aakkosjärjestän DVD-levyni, siivoan kirjahyllyni ja puhdistan työpöytäni ylimääräisestä roinasta...